Suomeksi / In Finnish

 

 

TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA EDISTÄVÄN MATKAILUKOHTEEN MENESTYKSEN AVAIMET

Matkailukohteen johtamisen näkökulmasta matkailukohteella on monia intressiryhmiä, joiden tarpeita ja toiveita sen pitäisi tyydyttää. Kolme tärkeintä ovat matkailijat, kohteen matkailuyritykset sekä paikalliset asukkaat. Matkailukohteen johtamisen juuret ulottuvat monissa maissa ainakin 1950-luvulle, jolloin syntyi niin maa- kuin paikkakuntakohtaisiakin markkinointiorganisaatioita. Tällaisten organisaatioiden pääasiallinen tehtävä oli toteuttaa verovaroin kohteen yhteismarkkinointia ja matkailijaneuvontaa. 

Matkailijamäärät ovat kasvaneet vuosikymmenten aikana, mutta samalla myös matkailupalveluita tarjoavien kohteiden määrä. Kilpailu matkailijoista on kovaa ja matkailijat yhä vaativampia. Kohteen menestymiseksi pelkkä markkinointi ei riitä, vaan matkailukohdetta tulee kehittää suunnitelmallisesti vastaamaan niin asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin kuin toimintaympäristön muutoksiinkin. Alastair Morrison listaa kattavassa kirjassaan Marketing and Managing Tourism Destinations (2013) matkailukohteen johtamiselle kuusi tehtäväkenttää:
-          Matkailukohteen toimijoiden johtajuus ja koordinointi
-          Kohdetason suunnittelu ja tutkimus
-          Kohteen kokonaispalvelutarjonnan kehittäminen
-          Kohteen markkinoinnin suunnittelu, toteutus ja arviointi
-          Kumppanuussuhteiden luonti erityisesti kohteen ulkopuolisiin matkailuorganisaatioihin, matkanjärjestäjiin ja muihin sidosryhmiin
-          Suhteiden hoito paikallisiin päättäjiin, asukkaisiin, järjestöihin jne.
Useammat tutkijat ovat tehneet malleja matkailukohteen kilpailukyvystä. Crouchin tutkimusten mukaan (Modelling Destination Competitiveness – A Survey and Analyses of the Impacts of Competitiveness Attributes, 2007) matkailukohteen kilpailukykyyn kannalta merkityksellisimpiä tekijöitä ovat:
-          kohteen luonnonmaantiede sekä ilmasto
-          kohteen kulttuuri ja historia
-          aktiviteettitarjonta
-          matkailun peruspalvelut kuten majoitus-, ruoka- ja liikennepalvelut
-          matkailijoiden tietoisuus ja mielikuvat kohteesta
-          erikoistapahtumat
-          viihdetarjonta
-          yleinen infrastruktuuritaso
-          saavutettavuus
-          asemointi&brändi
WelDest-hankkeen alussa uumoiltiin, että yllä mainittu yleinen lista matkailukohteen kilpailukyvyn kannalta merkityksellisimmistä tekijöistä ei välttämättä sellaisenaan päde terveyttä ja hyvinvointia edistävään matkailukohteeseen. WelDest:n tutkimusvaiheen tulokset osoittivatkin, että terveyttä ja hyvinvointia hakevat matkailijat arvostavat erityisesti luontoa, kaunista ympäristöä sekä laadukasta, henkilökohtaista ja kokonaisvaltaisesti kehon, mielen ja sielun hyvinvointia edistävää tarjontaa. Esimerkiksi ilmastolla, historialla, tapahtumilla ja viihteellä ei näytä olevan yhtä suurta merkitystä terveyteen ja hyvinvointiin erikoistuneissa kohteissa kuin monen muun tyyppisissä matkailukohteissa. WelDestin asiantuntijahaastatteluiden tulokset vahvistivat myös suunnitelmallisen matkailukohteen kehittämisen sekä kohteen niin yksityisten kuin julkistenkin toimijoiden yhteistyön tarpeen. Oheinen malli ja sitä selittävä tiivistelmä kuvaavat WelDest-hankkeen tutkimustulosten perusteella terveyttä ja hyvinvointia edistävän matkailukohteen kehittämisen ja johtamisen ydintoiminnot, niitä ohjaavat tekijät sekä  kohteen keskeiset resurssit ja palvelut.
 
Linkki suomenkieliseen materiaaliin, jossa voit tutustua asiaan vielä tarkemmin.

 

 

 

 

 

 






HYVINVOINTIMATKAILUN KEHITTÄMISEEN UUSIA EVÄITÄ WELDEST-HANKKEESTA

Turun ammattikorkeakoulun vetämä kansainvälinen hyvinvointimatkailukohteiden kehittämishanke WelDest on päättynyt ja tulokset ovat nyt niin yritysten, matkailukohteiden johtamisesta vastaavien organisaatioiden kuin alan opetus- ja kehittämistehtävissä toimivienkin hyödynnettävissä. Hankkeen tuloksena on syntynyt mm.:

·         käsikirja Developing a Competitive Health and Well-being Destination

·         opettajaohjeistus käsikirjan käyttöön korkeakouluopetuksessa sekä täydennyskoulutuksessa

·         itsearviointi- ja kehittämistyökalu hyvinvointimatkailukohteille

·         tietoa suomalaisten terveys- ja hyvinvointimatkailijoiden matkakohteen valintakriteereistä, tarpeista sekä asiakastyytyväisyydestä

·         kartoitus suomalaisista terveyttä ja hyvinvointia edistävistä matkailukohteista.

 
Käsikirja hyvinvointimatkailukohteen johtamisesta ja kehittämisestä

 
Sähköisessä muodossa oleva käsikirja Developing a Competitive Health and Well-being Destination on maksutta ladattavissa oleva rautaisannos uusinta tutkimustietoa liittyen hyvinvointimatkailun trendeihin, hyvinvointimatkailijoiden profiileihin, asiakkaiden arvostamiin palveluihin, infrastruktuuriin sekä kohteen muihin vetovoimatekijöihin. Kirja avaa myös matkailukohteen johtamisesta vastaavan organisaation tehtäväkenttää, kohteen yksityisten ja julkisten toimijoiden verkostoitumisen merkitystä sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävän matkailun keskeisiä konsepteja. Teoksesta löytyy myös kosolti tietoa matkailukohteen strategiatyöstä, sen linkittämisestä ylemmän tason suunnitelmiin, kohdebrändin johtamisesta sekä laadun kehittämisestä.

Käytännönläheisyyttä kirja tarjoaa peräti 20 case-esimerkillä hyvinvointimatkailukohteiden kehittämisestä, konsepteista ja parhaista käytänteistä ympäri maailmaa, mukaan lukien Naantali, Härmä ja Ruka. Opettajia ajatellen käsikirjasta on linkki ohjeistukseen, josta opettaja saa tietoa käsikirjan kunkin kappaleen osaamistavoitteista sekä esimerkkejä lähiopetuksen keskustelutehtävistä sekä kirjallisista tehtävistä. Viimeksi mainituissa painopiste on tietoperustan soveltamisessa käytäntöön valituissa potentiaalisissa/olemassa olevissa hyvinvointimatkailukohteissa.

Kirjaan liittyy myös itsearviointi- ja kehittämistyökalu, jonka avulla potentiaalinen terveys- ja hyvinvointimatkailukohde voi arvioida omaa toimintaympäristöään, palvelutarjontaansa, heikkouksiaan ja vahvuuksiaan sekä kehittämistarpeitaan. Työkalu sopii mainiosti tukemaan esimerkiksi matkailukohteen strategiatyötä sekä toimijoiden verkostoitumista. Opettajien/kouluttajien ohjeistuksesta löytyy myös esimerkki siitä, miten itsearviointi- ja kehittämistyökalua voidaan käyttää matkailukohteessa kehittämistyöpajassa.

 
Kuva hyvinvointimatkailijoista tarkentui

 
WelDest-hankkeen kyselyyn vastasi kesällä 2013 kaikkiaan 2177 suomalaisten kylpylöiden tai kuntoutuslaitosten postituslistoilla olevaa henkilöä. Vastaajiksi pyydettiin henkilöitä, jotka olivat vierailleet vähintään kahden vuorokauden ajan jossakin hyvinvointimatkailukohteessa viimeisen kahden vuoden aikana ja käyttäneet siellä hoitopalveluita. Useimmissa kyselyn kysymyksissä vastaajaa pyydettiin vastaamaan liittyen viimekertaiseen hyvinvointimatkaansa. Idea hyvinvointimatkailukohteen valintaan kumpusi tutkimuksen mukaan useimmiten aiemmasta positiivisesta kokemuksesta. Lähes kolmannes vastaajista oli tyytyväisenä aiempaan vierailuunsa päätynyt uudelleen samaan paikkaan. Seuraavina matkustuskipinän synnyttäjinä tulivat tärkeysjärjestyksessä Internet, sanoma- ja aikakausilehdet sekä tutun suositus.

 
Kohdetta valittaessa eniten vaa’assa painoivat kohteen sopiva hintataso, tarpeita vastaava majoitustarjonta, mahdollisuus tehdä jotain terveytensä eteen sekä kohteen luonnonkauneus. Tiedusteltaessa tarkemmin, mitä vastaajat tarkoittivat mahdollisuudella tehdä jotain terveytensä eteen, oli kaksi kolmasosaa vastaajista kiinnittänyt huomionsa yleisesti kohteen tarjoamiin rentoutumismahdollisuuksiin. Erityisesti ulkoliikunta- mutta myös sisäliikuntamahdollisuudet, hemmottelevat kylpylähoidot sekä mahdollisuus nauttia luonnonympäristöstä ja maisemista kiinnostivat seuraavaksi eniten terveyttä edistävinä tekijöinä.

 
Kun kysyttiin yleisesti, mitä tarpeita vastaajalla tavallisesti on, kun hän valitsee terveyttä ja hyvinvointia edistävän matkan, toistuivat halu paeta arkipäivän paineita sekä tarve parantaa henkistä hyvinvointia yli puolessa vastauksista. Halu viettää yhteistä aikaa perheen tai ystävien kanssa sekä tarve parantaa fyysistä kuntoa ilmeni lähes puolella vastaajista. Kysymykseen palvelutarjonnasta yli puolet vastaajista arvosti eniten sauna- ja allastarjontaa, kolmannes ulkoaktiviteetteja ja seuraavina tulivat terveellinen ruoka, kauneus- ja hemmotteluhoidot sekä kuntouttavat hoidot.

Samoilla kysymyksillä neljässä muussa hankemaassa tehdyn tutkimuksen tulokset osoittavat, että rentoutuminen nähdään muuallakin keskeiseksi tavaksi edistää terveyttä ja hyvinvointia. Hyvinvointimatkakohdetta valittaessa muiden maiden tuloksissa ykkösvaikuttimeksi nousi tuttavien suositus. Hintataso tai sauna- ja allastarjonta eivät merkitse muissa maissa aivan yhtä paljon kuin Suomessa, vaan ennen kaikkea hoitotarjonta.

Luonto, maisema ja ulkoaktiviteetit olivat tärkeitä suomalaisillekin vastaajille, mutta niiden arvostus on vielä korkeammalla muissa, tiheämmin asutuissa maissa. Myös paikallisen luonnon resursseihin, kuten mutaan, mineraalilähteisiin, yrtteihin jne. perustuvat hoidot ovat muualla Suomea enemmän arvossaan.

Matkailijan on työlästä löytää Suomesta hyvinvointia ja terveyttä edistävä kohde

Hankkeen aikana etsittiin hyvinvointimatkailukohteita ”asiakkaan silmin” eli käytiin läpi kaikki matkailukohteet Hangosta Utsjoelle niiden nettisivustojen pohjalta. Kriteereinä käytettiin asiakkaiden näkemyksiä hyvinvointia ja terveyttä edistävästä kohteesta, eli WelDestin kuluttajakyselyn tuloksia siitä, mitä matkailija odottaa hyvinvointimatkailukohteelta. Kriteerien mukaan matkailukohteesta piti löytyä terveyttä ja hyvinvointia edistäviä hoitoja sekä tiloja ja infrastruktuuria, kuten saunoja, uima-altaita ja liikuntaan houkuttelevia suorituspaikkoja. Kriteerinä oli myös luonnon läheisyys sekä ravintola- ja hotellipalvelujen löytyminen.  Matkailukohteen mittapuuna oli myös se, että toimijoita pitää olla useampia eli yhtä yritystä ei katsottu matkailukohteeksi. Matkailukohteen johtamisesta vastaava jonkinlainen organisaatio oli myös vaatimuksena, samoin se, että kohdetta myös markkinoidaan hyvinvointimatkailukohteena. Käytettyjen kriteerien perusteella todettiin, että ainakin Levi, Ylläs, Vuokatti, Kuopio-Tahkon alue, Mikkeli, Lappeenrannan ja Imatran seutu, Heinola sekä Naantali täyttävät hyvinvointia ja terveyttä edistävän matkailukohteen vaatimukset. Lisäksi tunnistettiin useampia rajatapauksia, eli kohteita, jotka palvelutarjontansa ja luonnonympäristönsä perusteella sopivat hyvinvointimatkailukohteeksi, mutta joita ei vielä sellaisena markkinoida tai joissa tarjonta on vielä yhden yrityksen varassa tai jotka nettisivujen niukan informaation perusteella eivät näyttäydy asiakkaalle hyvinvointimatkailukohteena.

 
Yleinen havainto oli, että lähes jokaisen suomalaisen matkailukohteen nettisivuilta löytyivät samat linkit: majoitus, ravintolat, nähtävyydet, aktiviteetit ja tapahtumat. Matkailukohteen profiili ja kohderyhmäajattelu ovat piilossa. Terveydestä ja hyvinvoinnista kiinnostunut matkailija joutuu surffaamaan epätoivoisesti läpi matkailukohteita ja niissä toimivia yrityksiä löytääkseen vaikkapa ohjatun sauvakävelytunnin, vähäkalorisen lounaan, mustikanpoimintaretken tai turvesaunan. 

 
Verkostoitumalla ja monialaisuudella eteenpäin

 
WelDest-hankkeen tuloksissa tuotteistamisen tärkeys yritystasolla, mutta myös matkailukohteen johtaminen ja verkostojen voima painottuvat. Kaikkia hyvän olon elementtejä ei tarvitse saada saman katon alta, kunhan ne saatetaan asiakkaalle helpoiksi löytää ja kohteessa osataan hyödyntää eri alojen osaamista. Asiakkaiden odotustaso nousee. Maailmalla wellness-kokemuksia hankkineet suomalaisetkin odottavat yhä henkilökohtaisempaa palvelua, esteettisesti miellyttäviä puitteita sekä tietoa hoitojen terveysvaikutuksista. Myös kokonaisvaltaisessa tarjonnassa on vielä parannettavaa. Tällä hetkellä on tarjolla runsaasti fyysisen hyvinvoinnin ja kauneuden palveluita, mutta henkisen hyvinvoinnin tarjonta on lähes olematonta. Matkailupalveluiden kehittämiseen kannattaakin kytkeä mukaan esimerkiksi terveyden ammattilaisia, ekopsykologeja, luonnontuote- tai hyvinvointiteknologiayrittäjiä.

 

 

 


WelDest-seminaarin kansainvälistä antia


 

Turun ammattikorkeakoulussa 16. - 17.9.2014 järjestetty WelDest-hankkeen loppuseminaari tarjosi kuulijoille hankkeen lopputulosten lisäksi myös tunnettujen kansainvälisten hyvinvointimatkailun asiantuntijoiden näkemyksiä. Esityksissä käsiteltiin laajasti nykykysyntää kansainvälisesti, mutta myös perinteitä eri maista.

Hyvinvointimatkailua pitkään tutkinut Laszlo Puczko Unkarista lähestyi wellness-teemaa markkinoinnin näkökulmasta. Hän ei halunnut nähdä wellnessiä uutena trendi-ilmiönä, vaan korosti hyvinvointimatkailun satoja, jopa tuhansia vuosia vanhoja perinteitä esimerkiksi kuumien lähteiden osalta.  Puczko totesi, että markkinoijat yrittävät aina löytää jotain uutta houkutellakseen asiakkaita. Jos kymmenen vuotta sitten myytiin tuotteiden vihreillä arvoilla, nyt myydään wellnessillä. Hän varoitti wellness-pesusta vertaamalla sitä käsitteeseen viherpesu. On vaara, että mainosnikkarit käyttävät wellness-sanaa heppoisesti ja sen myötä ihmisten kiinnostus wellness-leimattuun tarjontaan saattaa vähetä. Muoti-ilmiön lisäksi on monia muita syitä, miksi yritykset ja matkailukohteet pyrkivät mukaan wellness-bisnekseen, esimerkiksi sesonkivaihteluiden tasaaminen ja erilaistumisen tarve. Puczko korostikin, että aitojen wellness-kohteiden on syytä vaalia kilpailuetuaan eli vahvuuksiaan kuten lähteitään, muita luonnon parantavia resurssejaan tai hoitoperinteitään, joilla on tutkittuja terveysvaikutuksia. Hän korosti, että paikkakunnan hyvinvointia tuottavista resursseista ei saisi tehdä vain varakkaiden matkailijoiden etuoikeutta, vaan hyvinvointimatkailukohteen pitäisi tarjota palveluitaan kohtuuhintaan myös paikallisille.
Ruotsalainen Anna Bjurstam ja hänen yrityksensä Raison d’Etre  on suunnitellut joukon maailman kuuluisimpia kylpyläkonsepteja, esimerkiksi Aman, Taj Jiva ja Kempinski Spa. Hän on kehitellyt myös pohjoismaisen hyvinvointikonseptin Liv Nordic, johon voi tutustua Tukholman perinteikkäässä Grand-hotellissa. Anna piti wellnessiä todellisena megatrendinä ja perusteli sitä tilastoilla ja tutkimuksilla: kylpylämatkailu kasvaa kaikilla mantereilla ja tutkimusten mukaan yhä useammat haluavat ostaa terveellisempää elämäntapaa tukevia palveluita. Wellness-asiakas käyttää huomattavasti enemmän rahaa kuin keskivertomatkailija: ulkomaalainen wellness-matkailija 65 % enemmän ja kotimainen wellness-matkailija peräti 150 % enemmän. Tulevaisuudessa hän arvioi ainutlaatuisuuden, paikallisuuden, henkisen hyvinvoinnin, vaihtoehtohoitojen ja työhyvinvoinnin merkityksen kasvavan.
Pietarilainen konsultti Nina Tsymbal (kuvassa)  kertoi venäläisten kylpyläperinteistä ja hyvinvointimatkailu-käyttäytymisestä. Neuvostoliiton aikaan noin 40 % kävi parantolatyyppisissä sanatorioissa ja ennalta ehkäisevissä profilactoriumeissa esimerkiksi Krasnodarin, Kaukasian tai Krimin alueilla.  Vuodesta 2011 tällaisia terveysmatkoja ei enää kustanneta julkisin varoin. Perinteistä johtuen suuri osa keski-ikäisistä tai vanhemmista venäläisistä odottaa terveyslomalta päivittäin useita hoitoja, esimerkiksi hydro- tai fysioterapiaa, sekä lääkärintarkastusta.
Viime vuosina yksityisten investointien myötä Venäjälle on rakennettu lukuisia tasokkaita wellness-hotelleja esimerkiksi Sotšiin ja Anapaan. Ne tarjoavat edelleen pitkiä 2 – 3 viikon jaksoja, mutta myös lyhyempiä paketteja esimerkiksi kauneusloma- ja stressinpoistoteemoilla. Uuden tarjonnan myötä myös perheistä on tullut kohderyhmä hyvinvointimatkailussa. 30 – 40 -vuotiailla ei ole enää sanatoriokokemuksia Neuvostoliiton ajoilta ja heidän odotuksensa wellness-lomalta vastaavat pitkälti länsimaista kuluttajaa. Tsymbalin arvion mukaan ainakin 10 % ulkomaille matkustavista venäläisistä käyttää matkan aikana myös wellness-palveluita, kotimaan matkailijoista ainakin viidennes. Esimerkiksi Venäjän sisäisessä matkailussa vahva Alean-matkanjärjestäjä tarjoaa terveysmatkoja eri puolille laajaa Venäjää. Kohdevalinta tehdään pääasiassa Internet-sivujen sekä ystävä-/somesuositusten perusteella, jolloin kiinnitetään huomio kohteen terapeuttiseen profiiliin, ts. mitä terveyttä edistäviä menetelmiä, luonnon resursseja ja ammattitaitoa on tarjolla. Tsymbalin mukaan Suomen mahdollisuudet houkutella venäläisiä hyvinvointimatkailijoita ovat erityisesti ruoan ja ympäristön puhtaudessa, palvelutilojen siisteydessä, saunassa ja hiljaisuudessa. Haasteena on Suomen hintataso, sillä kotimaassa venäläinen hyvinvointimatkailija käyttää keskimäärin noin 40 euroa/päivä.

 

 



Sosionomi (YAMK) -tutkinnon opinnäytetyössään Minna Mäki Turun ammattikorkeakoulusta perehtyi siihen, mitä mindfulness on. Alla otteita hänen mielenkiintoisesta opinnäytetyöstään.

MINDFULNESS - tietoista läsnäoloa

Mindfulness eli tietoinen läsnäolo on olemista täysin tietoisena tässä ja nyt. Tietoinen siitä, mitä tapahtuu juuri nyt, ilman tilanteen, ajatuksen tai tunteen arvostelua tai suodattamista. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että tietoinen läsnäolo on elämistä tässä hetkessä keho ja mieli tiedostaen. Tietoiseen läsnäoloon liittyy olennaisesti tunteet ja tunteiden hallinta. Meditaatio ja hengitysharjoitukset ovat tietoisen läsnäolon harjoittamisen peruselementtejä. Lisäksi tietoista läsnäoloa voidaan harjoittaa joka hetki ja missä tilanteessa tahansa epämuodollisin harjoittein.





Tietoisen läsnäolon juuret ovat ikivanhassa buddhalaisessa meditaatiossa. Nykyään se on levinnyt laajalle myös länsimaiseen lääketieteeseen, eikä enää siis rajoitu pelkästään psykologian tai hyvinvoinnin alueille. Lääkärit määräävät tietoista läsnäoloa muun muassa stressiin ja kipuihin. Tietoinen läsnäolo auttaa meitä pääsemään lähemmäs itseämme, ihmettelemään sitä, keitä me oikeastaan olemme. Tietoinen läsnäolo auttaa tunnistamaan totutut käyttäytymismallimme ja ajatuskaavamme. Tietoisen läsnäolon kautta voimme vaikuttaa psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiimme. Ei ole kuitenkaan helppoa tarkastella omaa ongelmakäyttäytymistään, sillä havaintomme saattavat olla ristiriidassa sen kuvan kanssa, jollaisena haluamme itsemme nähdä. Voi olla haastavaa katsoa itseään ja pysyä puolueettomana häpeän, syyllisyyden ja pelkojen nostaessa päätään. Itsetutkiskelu ja itsetuntemus on tärkeää ja arvokasta työtä, vaikka se välillä onkin hyvin vaikeaa.
Tietoisen läsnäolon termi on lähtöisin sanasta sati, joka on paalinkielinen sana ja se käännetään englanniksi mindfulness, joka suomennetaan tietoinen läsnäolo tai tietoisuustaito. Tietoisesta läsnäolosta sanotaan, että se on kuin peili; se heijastaa vain sen, mitä tapahtuu juuri nyt. Tietoisen läsnäolon perusperiaatteita ovat tuomitsemattomuus ja kritiikittömyys. Objektiivinen havainnointi on kuitenkin vaikeaa, ellei samalla hyväksy omia vaihtelevia mielentiloja. Jotta voimme esimerkiksi havainnoida pelkojamme, meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että pelkäämme. Etenkin negatiivisten tunteiden havainnoiminen on haastavaa, juuri niiden hyväksymisen vaikeuden takia. Puolueettomuudella tarkoitetaan tietoisessa läsnäolossa sitä, että se ei ota kantaa puolesta eikä vastaan. Toisin sanoen, se ei pakoile ikäviä mielentiloja, eikä hullaannu hyvistä mielentiloista. Tunteet ja havainnot ovat tasavertaisia. Tietoinen läsnäolo on sitä, että tarkkaillaan ilmiöitä niin kuin ne tapahtuisivat ensimmäistä kertaa.
Tietoisessa läsnäolossa on kolme perustoimintoa. 1) Asiat nähdään niin kuin ne ovat 2) Se muistuttaa meitä siitä, mitä meidän on määrä tehdä ja 3) Se näkee kaikkien ilmiöiden todellisen luonteen. Ajatteleminen ei ole tietoista läsnäoloa. Meillä on vuosikausien tottumus juuttua ajatuksiimme, ainoa tapa vapautua niistä on tietoinen läsnäolo. Ajatusprosessista voi vapautua huomioimalla ajatuksensa ja sitä kautta voimme palauttaa huomiomme meneillään olevaan hetkeen ja tapahtumiin. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen olisi avoin tapahtumille, ymmärtäisi omia reaktioitaan ja kykenisi sitä kautta tekemään viisaampia valintoja.
Tietoisessa läsnäolossa pyrkimyksenä ei sinänsä ole päästä eroon ongelmista, vaan oppia hyväksymään elämä sellaisenaan. Tietoinen läsnäolo on parhaimmillaan tila, jossa on avaruutta kuuntelulle ja vastaanottamiselle. Se vaatii sitä, että ihminen on sinut sekä sisimpänsä, että ulkoisen ympäristönsä kanssa. Monesti lapsuuden ydinperheessä juurtuneet tavat ovat käytössä aikuisenakin. Ihmisen on vaikeaa murtaa vanhoja käyttäytymistapoja, vaikka hän jollain tasolla tiedostaakin, että ne eivät enää toimi. Tietoinen läsnäolo auttaa havahtumaan ja havaitsemaan nämä opitut käytössä olevat käytös- ja ajattelumallit. Tämän päivän hektinen elämänmuoto ei edesauta meitä pysähtymään ja muuttamaan toimintaamme. Elämme ikään kuin putkessa, jonne on helppo jäädä. Yritämme kenties tällä tavoin suojella itseämme liialta kuormitukselta, kritiikiltä tai omilta tunteiltamme. Usein putkimainen elämäntyyli antaa tunteen, että pystymme kontrolloimaan elämäämme. Tosiasiassa tällöin aito persoonamme vaimenee ja elämästämme karsiutuu into, ilo ja luovuus. Läsnäolo on ihmisen luonnollinen olotila, se ei ole mitään elämää suurempaa ja mystistä. Läsnäolon elinehto on kiireettömyys ja hiljentyminen. Nämä saattavat ahdistaa kuitenkin ihmistä, joka elää hektistä elämää ja jolla on tunne siitä, että tämäkin on taas yksi asia, joka pitäisi suorittaa.
Jos emme ole tietoisia itsestämme, ohitamme helposti kehomme viestit erilaisista väsymystiloista, kivuista, rasituksesta tai epänormaaleista tuntemuksista, saatamme tajuta liian myöhään olevamme sairaita. Esimerkkinä niskakipu; emme aluksi kiinnitä siihen huomiota ja oireilu tuntuu niskan jäykkyytenä. Jo tämän pitäisi olla merkki siitä, että huomioisimme, mistä jännitystila ja jäykkyys johtuvat. Ohitamme tämänkaltaiset viestit kuitenkin helposti ja pian huomaamme kivun kroonistuneen ja voimistuneen. Viikkoja ja jopa vuosia jatkuneena tämänkaltainen tilanne häiritsee hälytysmekanismeja ja lopputuloksena saattaa olla elinikäinen häiriötila, jopa reuma. On kuitenkin syytä erottaa tarkkaavaisuus neuroottisesta itsensä tarkkailusta. Tietoisen läsnäolon tavoitteet, tarkkaavuuden lisääminen ja harjoittaminen ovat psyykkisen terveyden lisäksi tärkeää siis myös fyysisen terveyden kannalta. Tarkkaavaisuuden lisääntyminen vahvistaa itsesäätelyä ja lisää hyvinvointia. Haasteena on kuitenkin se, että saatamme tehdä vääriä havaintoja itsestämme, jotka johtavat pahimmillaan suoranaiseen erehdykseen ja erehdymme pitämään luulemaamme totuutena. Siksi onkin tärkeää, että tietoisuutta harjoitetaan aktiivisesti, päivittäin, jotta harjaannutamme aistimme havaintoihin; osaamme tulkita mitkä ovat todellisia tuntemuksia ja havaintoja, mitkä ehkä tilanteesta johtuvien tunteiden aiheuttamia havaintoja, jotka eivät kuitenkaan ole todenperäisiä.
Tietoista läsnäoloa voidaan harjoittaa niin sanotusti muodollisilla ja epämuodollisilla tavoilla. Muodollisia harjoituksia ovat esimerkiksi meditaatio- ja hengitysharjoitukset. Tietoinen hengittäminen toimii useasti meditaatioharjoituksen perustana siksikin, että hengitys kulkee aina ihmisen mukana. Nykyihmiset hengittävät usein hyvin pinnallisesti ja nopeasti. Palleahengitystä eli hengitystekniikkaa,  jossa ilma vedetään ei ainoastaan rintakehään, vaan palleaan saakka, käytetään monesti stressin ja ahdistuksen lievittämiseen. Yksi tietoisen läsnäolon muodollisista hengitysharjoituksista on viidentoista minuutin tietoisen hengityksen harjoitus. Siinä voidaan joko istua tai maata silmät suljettuina ja pyritään keskittymään hengitykseen; miltä hengitys tuntuu, miten se alkaa pikkuhiljaa rentouttaa kehoa ja mieltä. Mieli pyrkii usein harhailemaan harjoituksen aikana muualle, mutta tietoisen läsnäolon hengen mukaisesti ajatukset ja tunteet vain pannaan merkille ja annetaan niiden mennä.
Kehomeditaatio on toinen tietoisen läsnäolon muodollisia harjoituksia. Jos ihminen malttaa kuunnella kehon viestejä, se kertoo, mitä tarvitsemme ja sitä kautta voimme edistää terveyttä ja hyvinvointia. Kehomeditaatiossa on tavoitteena yksinkertaisesti omassa kehossa olemisen kokemus. Suurin osa viettää aikaansa niin sanotusti kehonsa ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että mietimme jatkuvasti tulevaa, mennyttä tai olemme muuten vain uppoutuneita ajatuksiimme. Kehomeditaatiossa tullaan ensin tietoisiksi kehon fyysisistä tuntemuksista tarkastelemalla, miltä kehossa missäkin kohtaa tuntuu ja mitä kehossa on meneillään. Kehomeditaatio on hyvä tehdä makuuasennossa, jos kykenee olemaan nukahtamatta. Kehomeditaatioon on hyvä käyttää kunnolla aikaa, vähintään puoli tuntia. Ajatuksena kehomeditaatiossa on niin sanotusti skannata koko keho, tietoisesti läsnä ollen ja keskittyen juuri siihen kohtaan kehoa, mitä käydään läpi. Tällä tavoin käydään koko keho varpaista päälakeen läpi. Tunnustellen, kuulostellen, miltä kehossa tuntuu ja pyritään rentouttamaan kaikki kehon osat. Tällä tavoin keskittyen ja täydellisesti läsnä ollen, ihminen kykenee havaitsemaan kehostaan kohdat, jotka ovat kenties jumissa, puuduksissa tai jännittyneitä ja ihminen voi reagoida niihin tarpeen vaatimalla tavalla. Kuulostella, onko tarvetta varata esimerkiksi hieroja tai kenties mennä lämpimään kylpyyn. Jooga kuuluu vahvasti tietoisen läsnäolon muodollisiin harjoituksiin ja siinä on sama ajatus kuin kehomeditaatiossa; saada mieli ja keho toimimaan yhteen.
Tietoisen läsnäolon epämuodollisia harjoituksia voi tehdä missä ja milloin vain. Epämuodollisia harjoituksia ovat esimerkiksi tietoinen syöminen, tietoinen kävely metsässä tai vaikka vain hampaiden harjaaminen tietoisesti. Monesti ihminen huomaa vain laittavansa ruokaa suuhunsa ja lautasen tultua tyhjäksi, ei edes osaa sanoa, paljonko tuli syötyä tai miltä ruoka maistui. Tietoinen syöminen on sitä, että näkee, kokee ja maistaa syömänsä. Tällöin ei tule syödyksi kenties liikaa, ruoka tuottaa enemmän nautintoa ja ruokaa tulee pureksittua paremmin. Tietoista läsnäoloa voi sovittaa kaikkeen arkiseen tekemiseen. Yksinkertaisuudessaan se on sitä, että kiinnität huomiota siihen, mitä olet juuri tällä hetkellä tekemässä. Todennäköisesti keskityt tekemisiisi näin paremmin, työnjälki paranee, etkä ole niin stressaantunut.
Meditaatio
Meditaatio siis liittyy olennaisena osana tietoiseen läsnäoloon ja sen harjoittamiseen. Meditaatio on vaativaa ja vaatii onnistuakseen aikaa ja energiaa, sisukkuutta ja itsekuria. On nähtävissä, että psyykkinen huonovointisuus on lisääntynyt viime vuosikymmeninä ja moni ihminen on jo havainnut, että oma elämä kaipaa muutosta ja voisi kenties olla jokin parempi tapa elää. Ajoittain onnistumisen kokemukset saavat aikaan illuusion siitä, että elämä on hallinnassa ja elämä on rikasta ja tyydyttävää. Ihminen on luonnostaan kärsimätön ja estoinen, kukaan ei ole niistä vapaa. Useimmat saattavat kuitenkin peittää ja tukahduttaa nämä ominaisuudet itsessään ja se vaatii kulisseja ja suojamuureja. Tunteet eivät kuitenkaan katoa, vaan ne ovat jossain syvällä meissä. Ihminen on usein oravanpyörässä, ihan kuin jokin ääni huutaisi sisällä: ”Lisää, kovempaa, enemmän”.
Ihminen tavoittelee onnellisuutta ja rauhaa ja nämä ovat olemassaolon ensisijaisia kysymyksiä. Ihminen usein ajattelee, että täydellinen onnellisuus on sitä, että saa kaiken haluamansa ja että hallitsemme kaikkea. Kuitenkin historiassa on lukuisia ihmisiä, joilla on ollut kaikki edellä mainittu, eivätkä he siltikään ole onnellisia. Ihmiskunta alkaa vasta oivaltaa, että olemme kehittäneet olemassa olevan materiaalista puolta henkisen puolen kustannuksella ja nyt on maksun aika. Muutos lähtee siitä, että ihminen uskaltaa nähdä itsensä juuri sellaisena kuin hän on. Muinaisessa buddhalaisessa tekstissä sanotaan, että ”Se mitä olet nyt, on tulos siitä, mitä olit”. Meditaation tavoitteena on mielen puhdistaminen. Se saattaa mielen keskittymisen, tyyneyden, oivalluksen ja tiedostamisen tilaan. Meditaatiota pidetään suurena opettajana, joka lisää ihmisen ymmärrystä, joustavuutta, myötätuntoa ja suvaitsevaisuutta.
Meditaatioon liittyy monenlaisia mielikuvia ja ennakkokäsityksiä. Usein meditaatiosta kirjoitetaan filosofisesta tai uskonnollisesta näkökulmasta ja se aiheuttaa sekaannusta. Meditaatio ei ole transsiin vaipumista, eikä siihen liity mystiikkaa tai yliluonnollista, se ei kuitenkaan ole myöskään pelkkä rentoutusmenetelmä.”Mietiskely ei ole mitään mystistä. Se on vain mielen koulutusta” . Meditaation eli mietiskelyn suuri salaisuus on se, että se luo ihmisessä tilan, jossa mieli on yhtä aikaa valpas ja rentoutunut. Meditaation avulla tarkkaavaisuus kasvaa voimakkaaksi ja mieli on yhä keskittyneempi ja vakaampi ja ihminen pystyy nauttimaan tästä hetkestä, eikä pelkästään ajattelemaan määränpäätä.
Stressiä tutkiva psykologi Gary Schwartz on kehittänyt terveyden takaisinkytkentämallin. Siinä sairauden alkuperänä pidetään yhteyden menettämistä omiin tuntemuksiin, ajatuksiin ja tunteisiin. Schwarzin mallista ilmenee, että jos ihminen ei tiedosta sisäisiä stressireaktioita ja sitä, miten ne ilmenevät tunteissa, tuntemuksissa ja ajatuksissa, aiheuttaa se kehon ja mielen tasapainotilan heikkenemistä ja jopa tasapainotilan menettämistä. On lukuisia esimerkkejä siitä, miten tietoinen läsnäolo ja sen harjoittaminen voi saada aivoissa aikaan myönteisiä muutoksia; keskittyminen paranee ja yleinen rauhan tunne lisääntyy. Neurotieteiden laboratorion johtaja tohtori Richard Davidson Wiscons-Madisonin yliopistosta kollegoineen julkaisi 2003 tutkimustulokset, jossa käsiteltiin kahdeksan viikon MBSR-ohjelman  (Mindfulness-Based Stress Reduction eli mindfulnesspohjainen stressinhallintaohjelma)  vaikutuksia mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteen. Tutkittavat olivat erään biotekniikka-alan työntekijöitä. Osallistujien aivojen sähköinen toiminta mitattiin ennen ohjelmaa ja heti sen jälkeen. Mittaukset tehtiin vielä uudelleen neljän kuukauden kuluttua ohjelman päätyttyä. Tutkimus osoitti, että aivojen vasemman prefrontaalilohkon aktiivisuus oli lisääntynyt merkittävästi meditoivalla ryhmällä verrokkiryhmään verrattuna. Prefrontaalilohko liittyy positiivisten tunteiden säätelyyn ja tuntemiseen. Samainen tutkimus osoitti tietoisen läsnäolon vaikutuksen myös immuunijärjestelmän toimintaan. Sitä testattiin rokottamalla influenssarokotteella tutkittavat kurssin jälkeen. Niillä, jotka olivat osallistuneet meditaatioryhmään, oli veressään huomattavasti enemmän vasta-aineita kuin verrokkiryhmäläisillä.
Mindfulness osana hyvinvointimatkailua
Opinnäytetyön tutkimusosiossa kävi ilmi, että luonto on yksi oivallisimmista paikoista tietoisen läsnäolon harjoittamiseen ja sitä löytyy kaikkialta. Erilaisten kurssien ja matkojen sijoittaminen luontoon nähtiin tervetulleena vaihtoehtona perinteisille lomapaketeille ostoskeskuksineen ja ihmisvilinöineen. Kaivattiin rauhaa ja hiljaisuutta. On selvää näyttöä tutkimusten valossa, että jo vartin oleilu metsässä rauhoittaa ihmisen; laskee verenpainetta ja stressitasoja. Koettiin, että hyvinvointimatkailu on ainakin Suomessa enemmän keskittynyt fyysisen hyvinvoinnin korostamiseen, mutta rinnalle olisi aika tuoda henkistä hyvinvointia painottavaa tarjontaa.
Haastatteluista nousi esiin se, että hyvinvoinnista ja hyvinvointimatkailusta oltiin valmiita maksamaan. Halpa pakettimatka ei enää tyydyttänyt lomailun tarpeita, vaan matkailusta haluttiin irti muutakin kuin rihkamakrääsää kojuista; haluttiin kasvattaa henkistä pääomaa ja jaksamista. Jotkut haastateltavista olivat jo hyödyntäneet tämänkaltaisia matkakohteita ja räätälöineet itse matkapaketteja, joissa voisivat saada haluamansa.
Mindfullness-paketti voisi koostua esimerkiksi erilaisista luennoista stressin ja tunteiden hallintaan liittyen. Kurssien sisältönä olisi niin teoreettisen tiedon lisääminen, kuin käytännön harjoituksia; esimerkiksi aamupäivällä luento stressinhallinnasta ja iltapäivällä konkreettista opetusta joogan ja meditaation avulla tai vaikkapa tietoisen kävelyn ja aistimisen harjoitteita luonnossa. Luonto-osuuteen voisi järjestää tietoisen syömisen harjoitteet vaikkapa leirinuotiolla. Tärkeää on se, miten asioita myydään. Kuten teoriaosuudessa useassa kohdassa tuli esiin se, että tietoinen läsnäolo on elämää, ei mitään sen suurempaa eikä pienempää. Mystiikan riisuminen meditaatiosta ja joogasta on olennaista; myydään asioita arkisemmilla nimikkeillä. 
Retriittejä on jo järjestetty Suomessakin pitkään, mutta kaikille ei totaalinen hiljaisuus ja askeettisuus sovi. Näkisin, että tietoiseen läsnäoloon perustuvissa matkapaketeissa olisi kyse enemmänkin ohjatusta tietoiseen läsnäoloon tutustumisesta; minuuden uudelleen löytämistä, stressitunteiden hallinnan opettelua ja oppia siitä, miten tämän päivän kiireinen ihminen osaisi rauhoittua arkensa keskellä. Tämänkaltaisen matkakokemuksen jälkeen kotiin viemisenä olisi muutakin kuin rusketusraidat; oppia uudenlaisesta ajattelutavasta, jota voisi hyödyntää arjessa matkan jälkeenkin.
Tietoiseen läsnäoloon perustuvien hyvinvointimatkojen suunnittelussa ja toteutuksessa tarvitaan kuitenkin laajaa ymmärrystä ja osaamista siitä, mitä tietoinen läsnäolo on. Tarvitaan myös osaavat ohjaajat ja kouluttajat, jotka opettavat ja opastavat matkoilla/kursseilla tietoisen läsnäolon taitoihin.

 

 

Naantali – mikä ihana paikka lomailla    


Loma: mikä ihana syy tulla Naantaliin. Ja nauttia kesästä – Naantalin Venemessut aloittivat perinteisesti kesäkauden toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Naantalin Musiikkijuhlat aloittivat vuorostaan Suomen kesäfestivaalikauden. Muumimaailma avasi oli seikkailupuistokauden ja niin oli sesonki käynnistynyt.
Monelle Naantali on nimenomaan Muumit tai Naantalin Kylpylä, mutta kaupunki tarjoaa lukemattomia vaihtoehtoja myös vanhassa kaupungissa: miljöö ja upea kansainvälinen tunnelma, opastetut kierrokset kuten vierailu Kultarannan puutarhaan, presidenttimme kesäasuntoon, jonka ansiosta Naantali saa kesäpääkaupungin statuksen kesäisin. Myös iltavesper, joka ilta kello kahdeksan kirkon tornista kolmeen suuntaan; presidentille, kaupungille ja merelle, on mieleenpainuva elämys.
Ennen iltavesperia Vanhan kaupungin rantaan kerääntyy odottava yleisö. Kohta tapahtuu jotain, mitä näkee ja kuulee vain Naantalissa. Tasan kello 19.55 rumpu pärähtää säestäen omituiselta kuulostavaa, rytmistä litaniaa: Trumputtajahan se siellä mustaan juhlapukuunsa pukeutuneena julistaa iltarauhaa entisaikojen tyyliin. Rummutuksen nuotti on peräisin 1800-luvulta ja julistus on vanhaa suomen kieltä sadan vuoden takaa. 300 vuotta sitten ilmoitettiin kansalle tärkeät uutiset ja tapahtumat trumputtamalla. Oli sitten kyse vaaleista, veroista, huutokaupoista, markkinoista, joulurauhasta, palotarkastuksista tai henkikirjoituksista, trumputtaja oli se, joka tiedon julisti. Naantalin viimeinen trumputtaja toimi 1880-luvulta 1920-luvulle. Onneksi trumputtajan tarina ei päättynyt tähän, vuonna 1974 perinne herätettiin henkiin. Nykyään trumputtaja-perinne elää kesäisin Naantalissa, ainoana Suomessa.
Loma: mikä ihana syy nauttia hyvästä ruuasta. Vanhan kaupungin idylliset ravintolat hurmaavat, mutta välillä kannattaa ajaa noin 15 minuutin matka Rymättylään Ravintola Pohjankulmaan. Minulle ja monelle muulle paikka on jokakesäinen vierailukohde kahdesta syystä: ensinnäkin ruoka tehdään alusta loppuun itse ja toiseksi ystävällinen palvelu. Pohjankulma on vanha kansakoulu, jossa on toiminut ravintola 80-luvulta lähtien. Tutustumisen arvoinen paikka!
Tänä kesäno  on jäänyt erityisesti mieleeni kaksi erikoisuutta; elokuvakuvaukset ja Muumihäät.
Naantalissa on kuvattu kuluvana kesänä neljää elokuvaa – lasten elokuvasta aikuisten leffoihin. Mikä loistava tilaisuus saada  kaupungille hyvää ja ammattitaidolla tehtyä mainosta! Viime vuonna kuvatun lasten elokuvan näki yli 250.000 katsojaa, joita hemmoteltiin talven keskellä upeilla kesäkuvilla suoraan Naantalin vanhasta kaupungista. Tulevana talvena on elokuvia neljä.. yhteensä ehkä miljoona katsojaa!
Muumimaailmassa on kesäisin useat Muumihäät, joissa vihkivalan vannoo Nuuskamuikkusen perässä japanilaiset hääparit. Nämä parit on virallisesti vihitty jo ensin Japanissa.
Tänä kesänä sain olla todistamassa kolmen hääparin yhteistä vihkitilaisuutta.  Tähän tilaisuuteen olivat parit saapuneet hääpukuineen ja sukulaisineen kaikkineen Japanista saakka. Aurinko paistoi, hääparit olivat onnellisia ja kaikki Muumihamot olivat paikalla; kuka kaasona, kuka bestmaninä, kuka muuten vain…Häätilaisuus sisälsi kaikki suomalaisiin häihin kuuluvat asiat hääkampauksesta ja –meikistä vihkikaavaan, häävalssiin, lahjoihin ja illalliseen.  Kiitos Naantalin aurinko, että jaksoit sinnitellä taivaalla, kun muualla Suomessa satoi räntää. Toiselta puolelta maapalloa saapuneille vieraille jäi taatusti eksoottinen muisto. Paljon, paljon onnea hääpareille!
Kesä lähenee loppuaan ja on haikeutta ilmassa,.Nytkö se jo meni menojaan? Elokuun loppu ja syyskuu ovat parasta aikaa Naantalissa; meri on lämmin, kaikki puistot ja kukat ovat kauneimmillaan, suurimmat turistijoukot ovat palanneet koteihinsa vaikka joitain matkailijoita vielä kaupungilla liikkuukin. Nyt on aikaa ja tilaa nauttia Naantalin kauneudesta. Tervetuloa Naantaliin!

Tarja Rautiainen, Matkailujohtaja
Naantalin Matkailu Oy
 

 

Naantali West End – Luksusasumista Luonnonmaalla

Lasipyradmideja, venekanava, asuntomessut ja kylpylä. Nämä kaikki tulevat olemaan Luonnonmaalla todellisuutta, jos kunnianhimoinen Naantali West End –projekti toteutetaan.

Projektin keskeisimmät visiot ja suunnitelmat ovat lasisen kylpylä- ja hotellikokonaisuus, Luonnonmaan halki menevä venekanava sekä asuntomessut vuonna 2020. Suunnitelmien taustalla on Pekka Jokisuun vetämä Kultaranta Golf Oy sekä yksityisiä maanomistajia Suunnittelutyöstä vastaa Schauman Arkkitehdit yhteistyössä tanskalaisen arkkitehtitoimisto Coben kanssa.

Kunnianhimoisia suunnitelmia Kultaranta Resortissa

Tavoitteena on saada alue asuntomessukohteeksi vuosina 2018-2020. Mittavat suunnitelmat edesauttaisivat myös Naantalin kaupungin suunnitelmia saada Luonnonmaan alueelle 2600 uutta asukasta. Toinen merkittävä osa on 16 000 neliöisen kylpylä- ja hotellikokonaisuuden rakentaminen. Kultaranta Towers & Spa niminen kolmesta lasipyramidista koostuva kokonaisuus tulee sisältämään hotellihuoneita, asuinhuoneistoja sekä runsaasti hyvinvointi – ja kylpylätiloja. Tavoitteena on luoda rakennuksia, jotka sulautuvat ympäristöön ja ovat osa kaunista Luonnonmaan luontoa.
Towers & Spa tulee viemään Kultaranta Resortin uudelle tasolle. Se moninkertaistaa majoitusmahdollisuudet ja monipuoliset sekä laadukkaat kylpyläpalvelut houkuttelevat niin kansainvälisiä turisteja kuin paikallisia.

Erämaasta eloisaksi keskukseksi

Naantali West End on mittava projekti, joka on lähtenyt jo osittain käyntiin Kultaranta
Resortin toimesta. Tällä hetkellä keskeneräistä Marinaa kunnostetaan ja tavoitteena on, että ensi kesään mennessä satamassa on enemmän venepaikkoja, kelluva VIP –sauna sekä spa-altaita, kahvilaravintola sekä muita asiakkaita palvelevia tiloja. Pala palalta valmistuva projekti kuitenkin mahdollistaa sen, että esimerkiksi kiinteistökaupasta saatavilla tuloilla pystytään tekemään uusia investointeja. Naantali West Endin vaikutus koko Naantalille on merkittävä. Luonnonmaasta tulee eloisa keskus, joka vetoaa niin turisteihin kuin vakituisiin asukkaisiinkin. Lue lisää tästä mahtavasta resortista!
 

Siiri Kärkkäinen

Viestinnänharjoittelija, Kultaranta Resort Oy
 

 

BATH – KYLPYLÄKAUPUNKI JO LÄHES 3000 VUOTTA


Tarinan mukaan Prinssi Bladud parani ihosairaudestaan v. 863 eKr. käytyään Bathin pulppuavissa lähteissä. Myöhemmin kelttiläiset, roomalaiset ja britit ovat nauttineet Bathin tervehdyttävistä vesistä. Kelttiläiset omistivat pyhän lähteen Sulis-jumalalle, roomalaiset puolestaan Minervalle. Roomalaisten kylpylä on tänä päivänä mielenkiintoinen museo, jossa ei kylvetä enää vanhojen putkistojen terveysriskien vuoksi. Museossa voi nähdä lähteen ja kylpyläaltaan lisäksi mm. Sulis Minervan temppelin jäänteitä, lähteelle uhrattuja roomalaisten rahoja sekä kattavan näyttelyn kylpylän historiasta. Suurimmillaan kylpyläalue oli 400-luvulla jKr. ennen roomalaisten mahdin hajoamista.
 
Bathin terveysvesi nousi uudelleen tietoisuuteen, kun 1600-luvun lopulla hallitsijaperhe haki apua lapsettomuuteen Bathin lähteistä. 1700-luvulla Bathista tuli brittiaristokratian suosima kohde, jossa kylpemisen sijaan keskityttiin juomaan lähteiden vettä sekä iloittiin tanssien, rulettia pelaten sekä teatterissa käyden. Kaupungin antiikin vaikutteita heijastava Yrjöjen ajan arkkitehtuuri kertoo yhä tästä aikakaudesta.
Tänä päivänä Bathin kolmesta lähteestä pulppuaa miljoona litraa n. 40-asteista vettä vuorokaudessa. Veden hyödyntää pääasiassa vuonna 2006 avattu Thermae Bath Spa. Tutkimusten mukaan vesi sisältää ainakin 42 mineraalia.
Thermae Bath Spa sijaitsee kaupungin sydämessä, vanhan roomalaisaikaisen kylpylän sekä kirkon naapurissa. Monikerroksisessa rakennuksessa on sisäaltaita, katolla ulkoallas, höyryhuoneita, kahvilaravintola sekä hoito-osasto, jossa on tarjolla erilaisia hierontoja, lämpö-, kasvo- ja vartalohoitoja. Pienille seurueille on tarjolla lisäksi intiimi, yksityinen ulkoallas, joka on rakennettu muinaisen pyhän lähteen ympärille.

 Noin 150 km Lontoosta länteen sijaitseva runsaan 80000 asukkaan Bath onkin erinomainen wellness-matkan kohde. Kehoa voi helliä Thermae Bath Spassa tai upeissa Yrjöjen kauden rakennuksissa sijaitsevissa wellnesshotelleissa. Vanhassa kaivohuoneessa voi yhä siemailla terveysvettä tai vaikkapa samppanjaa iltapäiväteen kera. Kaupungin puistot houkuttelevat kävelylle ja mielen virkeyttä voi hakea myös kulttuuritarjonnasta, esimerkiksi kirjailija Jane Austinista ja hänen tuotannostaan kertovasta keskuksesta. Lieneekö kaupungin pitkän historian ansiota, mutta Bathissa on helppo unohtaa nykypäivän kiireet ja uppoutua hyvän olon tankkaamiseen.

 

WelDest Camp -kehittämistyöpaja Naantalissa 5.6.2014

Työpajan tavoitteena oli tarkastella Naantalin edellytyksiä hyvinvointimatkailukohteena. Tilaisuudessa pilotoitiin WelDest-hankkeessa työstettävää hyvinvointimatkailukohteiden   itsearviointityökalua.
 
Tilaisuudessa löydettiin lukuisia vahvuuksia Naantalin osalta hyvinvointimatkailun näkökulmasta, mm. Naantalin pitkä historia kylpyläkaupunkina, monipuolinen hoitotarjonta (erityisesti hemmottelu- ja rentoutushoidot), luonto, ulkoaktiviteetit, rauhallisuus, vanhan kaupungin ja saariston elämäntavat ja perinteet, Naantalin Matkailun koordinoiva rooli, sujuva yhteistyö eri toimijoiden välillä, Naantalin Matkailun strategiassa on jo tunnistettu wellnessasiakkaat yhtenä keskeisenä kohderyhmänä, kehittämistoimia tehdään asiakaspalautteen perusteella jne.
 
Kehittämiskohteiksi tunnistettiin mm.
- Hyvinvointimatkailutarjonnan osalta voisi tuotteistaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin (body, mind, soul)   paketteja sekä terveyttä ja hyvinvointia koskevia neuvontapalveluja
-     - Paikallisuutta ja paikallisperinteitä voisi nostaa vielä enemmän esille esim.
· lisää markkinointiviestintää paikallisten raaka-aineiden käytöstä, ulkoliikuntamah-dollisuuksista, vuokravälineistä
· rakentamisessa ja sisustamisessa voisi ehkä puun lisäksi hyödyntää enemmän myös muita paikallisia luonnon raaka-aineita
· tuotteistamalla esim. luostariaikaan nojaavaa yrttitarjontaa (yrttien keruupolku ja yrttikylpy)
· paikallistarinoita esille myös yrityksiin.

- Markkinointiviestinnässä varsinkin ajankohtaistiedoissa (tapahtumat, talviulkoilumahdollisuudet jne.) katsottiin, että erityisesti ulkomaalaisten kohderyhmien osalta olisi tehostamisen tarvetta; myös mobiilipalveluissa on kehittämisen varaa.
-    - Matkailua koskevien strategiaprosessien (kaupungin matkailustrategia ja Naantalin Matkailun strategia) yhdistämistä/linkittämistä kannattaisi tutkia ja pyrkiä määrittämään strategiassa mahdollisimman konkreettisia toimenpiteitä sekä selkeitä mittareita.
- Toimijoiden tietämystä toistensa tarjonnasta voisi tehostaa kehittämällä digitaalisen sisäisen viestinnän kanavan (esim. suljettu Facebook-ryhmä).
- Tutkimuksia teetettäessä pitäisi korostaa tarvetta selkeille tutkimuksen tuloksiin pohjautuville kehittämisehdotuksille; myös jatkuva asiakastyytyväisyystutkimus mahdollistaisi kehityksen tarkemman seurannan.

Naantalin työpajaan osallistui Naantalin Matkailu Oy:n, Naantalin kylpylän, Kultaranta Resortin, Villa Mandalan, Naantalin kaupungin, Naantalin oppaiden, ELY-keskuksen sekä Turun ammattikorkeakoulun edustajia.


 

 

MEGATRENDEJÄ

 

Saksalainen Zukunftsinstitut on Euroopan johtavia tulevaisuudentutkimuskeskuksia, joka julkaisee vuosittain useita megatrendi-, trendi- ja mikrotrendiraportteja. Yleisesti kuluttamista tulevaisuudessa luotsaavassa kirjassa (Die Zukunft des Konsums) ja matkailun tulevaisuusraportissa (Tourismusreport 2014) esiteltävien megatrendien on helppo uskoa vaikuttavan myös hyvinvointimatkailuun.  Zukunftsinstitut määrittelee megatrendiksi vähintään 50 vuotta vaikuttavan ilmiön, jonka seuraukset heijastuvat globaalisti monilla yhteiskuntatasoilla, mm. talouselämässä, kulttuurissa ja politiikassa.

Zukunftsinstitutin mukaan metapalvelut mullistavat palveluyhteiskunnan. Metapalvelujen kehitys kulkee käsi kädessä teknologian kehittymisen ja yksilöllistymisen megatrendin kanssa. Hyödyntämällä digitaalista, kaksisuuntaista tiedonsiirtoa voidaan asiakkaille tuottaa henkilökohtaisia, tilannekohtaisiin tarpeisiin vastaavia palveluja.  Metapalvelut perustuvat siis älykkääseen tiedonhallintaan, ns. ”isoon dataan”, jota matkailussakin on sovellettu jo jonkin aikaa tarjoamalla matkalla olevalle älypuhelimen käyttäjälle häntä kiinnostavaa tietoa esim. lähellä olevista palveluista ja nähtävyyksistä.
Ison datan myötä yrityksillä on aivan uudenlaiset mahdollisuudet kohdentaa markkinointiviestintäänsä sekä hyödyntää asiakastietoa tuotekehityksessään. Esimerkiksi Disney tarjoaa Magic Band -rannekkeen, jolla asiakas saa yllätyksiä, tarjouksia ja suosituksia, mutta saman tien yritys tilastoi kullanarvoista tietoa asiakkaidensa kiinnostuksen kohteista, kulutuskäyttäytymisestä, viipymästä jne. Tietosuojakysymykset nousevat samalla kuitenkin olennaisiksi. Avoimuus sekä asiakkaan suostumus tietojensa käyttämiseen lienevät avaimia menestykseen ison datan hyödyntämisessä.
Jo Internet toi terveyteen liittyvää tietoa aivan uudessa laajuudessa tavallisten ihmisten ulottuville. Terveyteen liittyvät applikaatiot (ns. self-tracking -trendi) mahdollistavat nyt kiinnostuneelle kiehtovan matkan omaan terveyteen. Jo kaksi kolmasosaa amerikkalaisista seuraa henkilökohtaisia terveystietojaan erilaisten sovellusten avulla. Perinteisen sairas – terve -dikotomia-ajattelun sijaan yhä useampi perusterve on oivaltanut voivansa tavoitella vielä parempaa vointia.
Metapalveluiden yhdistämisestä konkreettisiin tuotteisiin on jo lukemattomia esimerkkejä: Oralin hammasharja ilmoittaa, jos harjaus on liian lyhytkestoinen, Vitalityn pilleripurkki muistuttaa lääkkeenottoajasta, Daiwan wc-pönttö analysoi mm. virtsan ja mittaa verenpaineen vessareissulla ja Nestlén innovaatio lämmittää vauvakohtaisten tietojen perusteella oikean määrän maitoa oikeaan aikaan.
Elämänenergian lisääminen ja elämänlaadun kohottaminen ovat monelle yhä tärkeämpiä tavoitteita. Moni on pettynyt perinteiseen länsimaiseen koululääketieteeseen ja katsoo sen hoitavan yhtä elintä, raajaa jne. kerrallaan sen sijaan, että tarkastelisi ihmistä psykofyysisenä kokonaisuutena. Myös tutkimukset osoittavat, että länsimaissa lääkkeitä ja leikkauksia käytetään usein turhaan sen sijaan, että aktivoitaisiin kehon omaa paranemiskykyä tai korjattaisiin elintapoja. Kasvava kiinnostus esimerkiksi homeopatiaan heijastaa pettymystä koululääketieteeseen.
Matkailussa kohdevalintaa määrittävät jatkossa vähemmän itse paikkakunta nähtävyyksineen, kun taas enemmän painoa saavat tunnetilat eli matkailijan käsitykset siitä, missä määrin kohde pystyy tarjoamaan elämänlaatua kohottavaa tunnetilaa, esimerkiksi rentoutumista, euforiaa ja voimaantumista. Tämä asettaa haasteita matkailukohteiden markkinointiviestinnälle. Kirigs toteaakin, että markkinointiviesteissä keskiöön nousevat tunnelma, kokemusmielikuvat ja eettisyys.
Kohteessa matkailija arvostaa hyperpaikallisuutta: paikallinen käsityö, osaaminen, tarinat ja ruoka löydetään yhä useammin paikallisten eWOM:n perusteella. Matkailija haluaa päästä paikallisuuteen kunnolla sisälle ja se voi tarkoittaa kaupunginosatasoa, kylää tai yritystasoa esimerkiksi ruoan tuotannon osalta. Yhä useampaa matkailijaa kiinnostaa vapaaehtoisprojekteihin osallistuminen kohdemaassa eettisenä ja hyperpaikallisena vaihtoehtona. Paikallisten asukkaiden merkitys matkailussa kasvaa: paikkakuntaansa tyytyväiset asukkaat luovat edellytykset kukoistavalle matkailuelinkeinolle.
Vihreää kaikkialla -megatrendi vaatii matkailupalveluiltakin ekologisuutta, luomua, eettisyyttä, energiansäästötoimia ja julkisen liikenteen yhteyttä. Massaturismikauden kohteetkin voivat onnistua kirkastamaan imagoaan panostamalla kestävyyteen, esteettömyyteen, kohdetta ympäröivän luonnon suojeluun sekä korostamalla matkailun keskittymisen olevan vaihtoehtomatkailua kestävämpää laajasti ajateltuna.
Materiaaliin ja omistamiseen nojaava status menettää merkitystään. Matkailussa statusta voivat tuoda esimerkiksi luonto, nautinnollinen rauha tai liikunta. Jakamistalous näkyy esimerkiksi majoituspalveluissa, joiden kirjo laajenee ja haastaa perinteistä hotellisektoria.  Tulevaisuuden hyvinvointimatkalainen saattaa hyvinkin olla asunnonvaihtaja, joka hyödyntää loma-asuntonsa varsinaisen omistajan vinkit siitä, mistä löytyvät paikallistenkin arvostamat hyvinvointipalvelut ja mielipaikat.

Lähteet:

Anja Kirigs (2013): Tourismusreport 2014. Zukunftsinstitut GmbH.

Thomas Huber, Andreas Steinle, Franziska Steinle & Doris Armellini (2013): Die Zukunft des Konsums – Wie Meta-Services die Wirtschaft umkrempeln. Zukunftsinstitut GmbH.

 

 

 

 

 

KYLPYLÄHOITOJEN TERVEYSVAIKUTUKSISTA


Hoitotyön koulutusohjelmasta Turun ammattikorkeakoulusta sairaanhoitajiksi valmistuvat Heidi Ilvonen ja Anne Koivisto ovat osana opinnäytetyötään koonneet tähän artikkeliin tietoa kylpylähoitojen terveysvaikutuksista.

Kylpylään mennään usein rentoutumaan, uimaan ja saunomaan ajattelematta sen enempää terveyttä. Uimisen ja saunomisen vaikutuksia terveyteen ei useinkaan tulla ajatelleeksi tarkemmin. Kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka hakevat kylpylän tarjoamista hoidoista apua johonkin terveydelliseen ongelmaan, kuten kipuun ja/tai stressiin. Ihmiset etsivät vaihtoehtoisia hoitomuotoja lääkkeellisten hoitojen sijaan tai ohelle. Kylpylähoidoilla, kuten saunalla, hieronnalla ja vesihoidoilla on todistetusti hyötyjä terveyteen. (SPAevidence 2010.)

Kylpylätoiminnan historiaa
Lämpimässä vedessä kylpemisellä on vaikuttava historia ja sen suosio on jatkunut tähän päivään saakka. Vettä on käytetty hoitomuotona jo antiikin Kreikan ajoilta. Kylpeminen oli jo silloin muutakin kuin hygienian hoitoa. Se koettiin terveellisenä ja sillä oli positiivisia vaikutuksia moniin sairauksiin, kuten esimerkiksi reumaan. 1500-luvun alkupuolella kuitenkin kylpylöiden suosio laski erilaisten tartuntatautien pelossa joksikin aikaa. Vuosisadan loppupuolella Italiasta lähti liikkeelle uusi kylpyläkulttuuri, joka levisi Eurooppaan. Lääkärit kehittivät kylpyläkeskuksia, jotka keskittyivät hoitoihin, eivätkä niinkään vapaa-aikaan. 1800-luvulla kylpylätoiminta kasvoi ja mukaan tuli erilaisia hoitomuotoja ja niiden yhdistelmiä, kuten kylmät ja kuumat kylvyt, yrttikylvyt, turvehoidot ja hieronnat. (Van Tubergen & Van der Linden 2002.)
Kylpylätoiminta kehittyi Suomessa 1800- luvulla tunnettujen terveyslähteiden läheisyyteen. Lähteillä käytiin nauttimassa parantavaa mineraalivettä. Suomen ensimmäinen kylpylä perustettiin Turkuun terveyslähteiden yhteyteen. Kylpylöistä haettiin apua mitä erilaisimpiin vaivoihin. Esimerkiksi Naantalin kivennäisveden tiedettiin auttaneen liialliseen ruokahaluun, jäykkään polveen ja sydämen tuskaan. Kylpylöiden palvelutarjontaan kuului myös erikoishoitoja, kuten esimerkiksi sähkö-, tärpättihöyry- ja muurahaishappokylvyt, höyrykaappikäsittely ja sähköhieronta. Kylpylöissä tarjottiin myös lääkäripalveluja. Nykyaikainen kylpylätoiminta alkoi 1980- luvun loppupuolella. Suomessa rakennettiin viihdekylpylöitä, joiden tavoitteena on tarjota perheille vapaa-ajan toimintaa sekä ylläpitää työkykyä. Suomen kylpylätarjonta voidaan jakaa nykyisinkin huvi- ja viihdekylpylöihin sekä kuntoutus- ja hoivakylpylöihin. (Suontausta & Tyni 2005, 12-13.)
Sauna
Sauna kuuluu erottamattomasti suomalaiseen kylpyläkulttuuriin. Kylpylöistä voi löytyä perinteisen saunan lisäksi savu-, höyry-, luola- ja infrapunasaunoja. Suomessa sauna mielletään hyvän olon lähteeksi, joka rentouttaa fyysisesti ja rauhoittaa henkisesti. Monelle suomalaiselle sauna on nykypäivänä lähes päivittäinen rutiini eikä sen vuoksi saunomisen terveellisyyttä juurikaan ajatella syvällisemmin. Saunomisen tärkeimpiä vaikutuksia ovat rentoutuminen ja stressin laukeaminen. Saunomisesta tehdyissä tutkimuksissa on havaittu huomattaviakin terveysvaikutuksia elimistöön. (Taskinen 2011, 59, 63-64.)
Walter J. Crinnionin kirjallisuuskatsauksessa todetaan saunomisen vaikuttavan pitkälti hengityselimistöön ja verenkiertoon. Saunomisen on tutkittu lisäävän uloshengityksen huippuvirtausta (PEF), sekuntikapasiteettia (FEV1) sekä nopeaa vitaalikapasiteettia (FVC). Saunominen voi helpottaa hengittämistä astmaatikoilla ja keuhkoputkentulehduksesta kärsivillä. Saunoessa lämpö laajentaa verisuonia, jolloin suurin osa verestä kiertää ihon kautta. Kohonneeseen verenpaineeseen saunominen vaikuttaa alentavasti ja verenkiertoa parantavasti. Muita hyötyjä saunasta voi olla kivun lievitys, unen laadun paraneminen ja positiiviset vaikutukset ihoon. ( Crinnion 2011; Taskinen 2011, 64; Hannuksela 2012.)
Infrapunasaunat ovat yleistyneet paljon viime vuosina. Infrapunasauna on perinteisen saunan tapainen, mutta sen lämpö tulee infrapunasäteilystä. Infrapunasaunoissa lämpö on vain noin 40-50 astetta. Infrapunasaunan terveysvaikutukset ovat hyvin samantapaiset kuin perinteisen saunan, mutta infrapunasauna voi alhaisemman lämpötilansa vuoksi olla parempi vaihtoehto esimerkiksi henkilöille, joilla on verenkiertoelimistön ongelmia. (Säteilyturvakeskus 2013.)
Vesihoidot
Vesihoito eli hydroterapia on fysikaalinen hoitomuoto, jolla on pitkät perinteet kylpylöiden historiassa. Vanhimpia vesihoidon muotoja ovat kylpeminen ja uiminen meressä, terveyslähteissä sekä kylpylöissä. Nykyään Suomen kylpylöissä eniten käytettyjä vesihoitoja ovat vesiliikunta sekä erilaiset kylvyt ja vesihierontamenetelmät. Vesiliikunta voi olla itsenäisesti suoritettua tai ohjattua ryhmäliikuntaa, esimerkiksi vesijuoksua. Vesihierontaa ovat mm. porekylvyt, paine- ja kestosuihkut sekä veden alla käsin annetut hieronnat. Vesihoidot vaikuttavat elimistöön kylmä- ja lämpövaikutuksen kautta sekä siihen mahdollisesti lisättyjen yrtti- tai lääkeaineiden kautta. (Virallisen ja vaihtoehtoisen terveydenhoidon työryhmä 1998, 186-187; Arponen & Airaksinen 2001, 188-191.)
Veden ominaisuuksiin kuuluu hydrostaattinen paine, joka on korkeampi kuin veren laskimopaine. Tästä johtuen vedessä ollessa verta siirtyy alaraajojen ja vatsan alueelta rintakehän alueelle, jolloin veren määrän säätelymekanismi käynnistyy. Paineen seurauksena joko kudosten nestepitoisuus kasvaa tai nesteitä poistuu kudoksista. Veden lämpötila vaikuttaa kudosten ja elinten toimintaan joko hidastavasti, rauhoittavasti tai kiihdyttävästi. Esimerkiksi neutraalin lämpöinen vesi vaikuttaa rauhoittavasti sekä lievittää kipua ja jännittyneisyyttä. Siitä voi olla myös apua unettomuuteen. Lämmin vesi toimii kehon lämpötilaa kohottavana, minkä seurauksena verenkierto ja aineenvaihdunta tehostuvat. Kylmä vesi puolestaan lievittää akuutteja tulehduksia ja vammoja. Kylmällä vedellä on yleensä piristävä, tasapainottava ja vastustuskykyä parantava vaikutus. (Arponen & Airaksinen 2001, 189-190.)
Lääke- ja yrttikylpyjä on monenlaisia ja niillä on havaittu olevan erilaisia vaikutuksia elimistöön. Veteen sekoitettua tai liuotettua ainetta imeytyy ihon kautta kudoksiin sekä niiden aikaansaamat vaikutukset yhdistyvät veden muihin vaikutuksiin. Suolakylvyillä on kuvattu olevan tehostavia vaikutuksia muun muassa ihon verenkiertoon, nesteiden poistumiseen kudoksista ja perifeeriseen verenkiertoon. Yrttikylvyissä veden sekaan sekoitetaan erilaisia kasviuutteita. Yrttikylpyjä ovat esimerkiksi kamomilla- ja laventelikylvyt. Kamomillakylvyn on havaittu rauhoittavan tulehduksia ja virkistävän psyykkisesti. (Virallisen ja vaihtoehtoisen terveydenhoidon työryhmä 1998, 187; Arponen & Airaksinen 2001, 189-190.)
Maailmalla hoidetaan vuosittain kymmeniä tuhansia ihopotilaita mineraalikylpyjen avulla. Osa kylpylähoidoista on suunnattu erityisesti ihotautien hoitoon. Kylpyvesissä ja suolahuoneissa käytettävien mineraalisuolojen on todettu rauhoittavan tulehdusta niin ihossa kuin limakalvoissa. Terveillä ja atooppista ihottumaa kärsivillä ihmisillä on todettu kylpyveden, joka sisältää kalsiumin ja magnesiumin suoloja, vähentävän histamiinin vapautumista soluista ja vähentävän niiden välittäjäaineiden tuotantoa. Eräässä tutkimuksessa osoitettiin suolojen määrällä ja niiden suhteella olevan selvä vaikutus ihotulehduksen vähentämisessä. (Hannuksela 2005.)
Hieronta
Hieronta on yksi vanhimmista tunnetuista hoitomuodoista. Hieronnalla tarkoitetaan ihon pehmytkudoksiin kohdistuvaa eri tekniikoin käsillä suoritettavaa liikettä. Liikkeeseen liittyy halutun vaikutuksen mukainen paine ja/tai kudosten venytys. Hieronnan pääasiallisena tarkoituksena on pyrkiä rentouttamaan lihaksisto. Hieronnalla on tavoite, jonka mukaan hieroja valitsee käyttämänsä hierontamenetelmän. Tavoitteita voivat olla esimerkiksi yleinen rentoutuminen sekä kiputilojen ja lihasjännitysten lievittyminen. (Arponen & Airaksinen 2001, 25-26.)
Hieronnalla on paljon fysiologisia vaikutuksia varsin moniin kudosjärjestelmiin. Yleisimmät vaikutukset liittyvät kipuun, ihoon, verenkiertoon ja aineenvaihduntaan. Hieronnan vaikutus kipuun koetaan hyvin subjektiivisesti ja jotkut saattavat jopa kokea hierontaprosessin kivuliaana. Hieronta vilkastuttaa ihon verenkiertoa sekä imunesteen virtausta vähentäen turvotuksia. Aineenvaihdunta kiihtyy, kehon lämpötila kohoaa ja lihasten toipuminen väsymystiloista nopeutuu. Edellä mainittujen fysiologisten vaikutusten lisäksi hieronta rentouttaa kehoa ja mieltä sekä tuottaa hyvän olon tunnetta. Hierontaa voidaan siis pitää myös terveyttä edistävänä ja sairautta ehkäisevänä hoitona. (Arponen & Airaksinen 2001, 71-77, 146-147.)
Klassisen hieronnan lisäksi nykyään on olemassa paljon erilaisia erikoishierontoja. Erikoishierontoja ovat esimerkiksi kuumakivihieronta, aromaterapeuttinen hieronta ja lymfaterapia. Aromaterapeuttisessa hieronnassa käytetään hyödyksi eteerisiä öljyjä. Öljyjen vaikutus perustuu niiden kykyyn imeytyä nenän limakalvoilta ja iholta verenkiertoon ja keskushermostoon. Öljyillä on hoidollisia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Aromaterapeuttisen hieronnan on korealaisen tutkimuksen mukaan todettu alentavan korkeaa verenpainetta ja parantavan unen laatua. (Arponen & Airaksinen 2001, 213-215; Myeong-Sook ym. 2013.)
Suolahuone
Suolahuone hoitomuotona perustuu suolakaivoshoitoon, jota on käytetty Euroopassa jo keskiajoilta lähtien. Suolahuoneella jäljitellään suolakaivoksen oloja;  huoneen seinät ja katto on vuorattu kokonaisuudessaan vuorisuolalla. Suolahuoneen lämpötilaa, kosteutta ja suolapitoisuutta voidaan säätää. Huoneeseen voidaan lisäksi sumuttaa hyvin pieninä kiteinä suolaa, jolloin suurin osa siitä kulkeutuu hengitysteihin. Suolahuonehoitoa käytetäänkin jonkin verran astman täydentävänä hoitomuotona. Suolahuonehoidon hyötyjä on tutkittu vielä melko vähän, mutta Suomessa tehdyssä tutkimuksessa osoitetaan, että sitä voidaan hyvin käyttää astmaa sairastavilla täydentävänä hoitona. Tulokset vahvistavat, että tutkimukseen osallistuneiden, astmaa sairastavien henkilöiden keuhkoputkien ärtyvyys väheni kahden viikon hoitojakson aikana. (Hedman 2007; Hannuksela & Haahtela 2009.)
Huippukylmähoito
Yksi tavallisimmista itsehoitokeinoista on kylmähoito. Kylmähoitoa käytetään vähentämään vammojen tai sairauksien aiheuttamaa kipua, tulehdusta ja turvotusta. Paikallisen kylmähoidon rinnalle on kehitetty pakkashuone- eli huippukylmähoito. Huippukylmähoidossa vietetään pari minuuttia huoneessa, jonka lämpötila on -110 astetta. Kehon ääreisosat suojataan ja hoidon aikana ollaan lähes paikoillaan. Hoitoa on käytetty lievittämään tulehdusta ja kipua tulehduksellisissa reumasairauksissa, nivelrikossa ja fibromyalgiassa. Huippukylmähoidon aikana ihon lämpötila laskee nopeasti. Paikallisen kivunlievityksen kannalta saavutetaan riittävän alhainen lämpötila selässä, olka- ja kyynärvarsissa, reisissä ja säärissä. Hoidon on tutkittu vaikuttavan elimistön tulehdussolujen määrään ja tulehdusvälittäjäaineiden pitoisuuksiin. Lisäksi sen on näytetty lievittävän nivelreumasta aiheutuvaa kipua. Huippukylmähoito saattaa myös parantaa mielialaa ja rentouttaa. Hoidon haittavaikutukset kuvataan erittäin harvinaisiksi. Paleltumavaaraa ei ole, mutta sydän-, verenkierto- ja keuhkosairauksista kärsiville mahdolliset haitat on syytä arvioida tilanteen mukaan. (Mikkelsson & Leppäluoto 2005.)

LÄHTEET

Arponen, R. & Airaksinen, O. 2001. Hoitava hieronta. 1. painos. Porvoo: WSOY
Crinnion, W. 2011. Sauna as a Valuable Clinical Tool for Cardiovascular, Autoimmune, Toxicant-induced and other Chronic Health Problems. Alternative Medicine Review.
Hannuksela, M. 2005. Kylpylähoitojen merkitys ihotautien hoidossa. Suomen Lääkärilehti 12/2005 VSK 60.
Hannuksela, M. 2012. Sauna ja terveys. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 21.1.2014 http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00927&p_teos=dlk&p_osio=&p_selaus=.
Hedman, J. 2007. Suolahuone astman täydentävänä hoitona? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim.  Viitattu 3.2.2014 http://www.duodecimlehti.fi.ezproxy.turkuamk.fi/web/guest/arkisto;jsessionid=D20558C7BF6304C3FDA1C4802DB4C446?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo96812.
Mikkelsson, M. & Leppäluoto, J. 2005. Tekeekö kylmä hyvää? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 121(4):462-4.
Myeong-Sook, J., Sahng L., Ikyul B., Myung-Haeng H., Kayeon, S., Yeong S. 2013. Effects of Aroma Massage on Home Blood Pressure, Ambulatory Blood Pressure, and Sleep Quality in Middle-Aged Women with Hypertension. Hindawi Publishing Corporation.
SPAevidence 2010. Why This Portal's Time Has Come. Viitattu 13.1.2014 http://www.spaevidence.com/spaevidence/why-this-portal.
Suontausta, H. & Tyni, M. 2005. Wellness- matkailu. Helsinki: Edita Prima Oy.
Säteilyturvakeskus 2013. Säteilyn hyödyntäminen. Infrapunasaunat. Viitattu 13.3.2014 http://www.stuk.fi/sateilyn-hyodyntaminen/kodin_laitteet/fi_FI/infrapunasauna/.
Taskinen, K. 2011. Sauna - puhtaasti suomalainen. 1. painos. Saarijärvi: Kirjakaari.
Van Tubergen, A. & Van der Linden, S. 2002. Occasional piece. A brief history of spa therapy.
Virallisen ja vaihtoehtoisen terveydenhoidon työryhmä 1998. Täydentävät vaihtoehdot terveydenhoidossa. Helsinki: Edita.
 


 

 

 

Bad Saarowin ja ITB:n satoa

WelDestin maaliskuun kokous pidettiin Saksassa Bad Saarowin kylpyläkaupungissa. Bad Saarow sijaitsee noin tunnin auto-/junamatkan päässä Berliinistä kaakkoon. Paikkakunnan toistasataa vuotta vanhat kylpyläperinteet nojaavat kuumiin lähteisiin, ihosairauksien hoidossa käytettävään mutaan sekä kauniiseen sijaintiin Scharmützel-järven rannalla. Erikoinen historia DDR:n ja Neuvostoliiton armeijan osittain suljettuna varuskuntakaupunkina ei enää juuri näy pikkukaupungin kylpyläpuiston ja vanhojen huviloiden hallitsemassa ilmeessä, mutta antaa kiinnostavan perspektiivin matkailukohteen vaiheisiin. Kotimaan terveysmatkailijat ovat pääkohderyhmä, mutta ulkomaalaisillekin matka kannattaa. Hyvinvointimatkailun näkökulmasta oppia voi ottaa mm. rauhallisen tunnelman sekä esteettisen vaikutelman luonnista. Puiston ja järvenrannan rauhasta voi nauttia ilman autoliikennettä ja kylpylähotellien rakentamisessa on isosta kapasiteetista huolimatta onnistuttu monimuotoisilla tilaratkaisuilla välttämään massatunnelma. Paikallisuuteen, esteettisyyteen sekä terveellisyyteen panostetaan niin sisustuksessa kuin ravintolapalveluissakin.

Bad Saarowin inspiroivassa järvenrantamaisemassa WelDest-hankkeen työpajatyöskentelyssä löivät viiden maan korkeakoulujen ja hyvinvointimatkailun elinkeinoedustajat viisaat päänsä yhteen siitä, mikä on oleellista kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä edistävässä matkailukohteessa ja sen kehittämisessä. Keskeisimmiksi osa-alueiksi nousivat:

-         osaamisen tärkeys koskien niin asiakaspalvelua, liiketoimintaosaamista kuin terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyvää ammatillista osaamista

-         paikallisuus ja paikalliset asukkaat voimavarana eli paikalliset luovat pitkälti kohteen ilmapiirin ja paikallisuudesta kumpuavat myös autenttiset palvelut ja elämykset

-         luonto hyvinvoinnin resurssina: maisema, luonnon tarjoamat aktiviteettimahdollisuudet sekä luonnon antimet niin hoidoissa, ruoassa kuin sisustuksessakin tukevat henkistä ja fyysistä hyvinvointia

-         palveluiden laatu – palveluiden tarjoajien pitäisi pyrkiä mittaamaan niin asiakkaiden odotuksia kuin kokemuksiakin, jotta pystyisivät luomaan asiakkailleen entistä paremmin arvoa

-         matkailukohteen kehittämisessä keskeiseksi nähtiin pitkäjänteinen yhteistyö: yhteistyön koordinointiin, vision ja strategian määrittämiselle ja jalkauttamiselle sekä yleisen infrastruktuurin kehittämisen  rahoituksen etsimiseen pitää löytyä kohteesta prosessinomistaja, joka voi olla esimerkiksi Destination Management Organisation, yrittäjäyhdistys tai vastaava.

Tämä työpajatyöskentely täydensi hankkeen aiempaa asiakas- ja asiantuntijatutkimusta sekä maakohtaisten fokusryhmien tuloksia. Tulokset jatkojalostetaan alkusyksyllä ilmestyvään sähköiseen oppikirjaan, jota jatkossa hyvinvointimatkailun kehittämisestä kiinnostuneet matkailukohteet ja yksittäiset yritykset voivat hyödyntää kilpailukykynsä kasvattamisessa.

Hyvinvointimatkailukohteet olivat myös kiikarissa WelDest-partnereiden tutustuessa maailman suurimpaan matkamessutapahtumaan ITB:hen Berliinissä. Messuilta löytyikin lukuisia hyvinvointimatkailukohteita ja myös matkanjärjestäjiä, jotka ovat erikoistuneet ulkomaille suuntautuvaan terveyttä ja hyvinvointia edistävään valmismatkatuotantoon. Esimerkiksi Puolan osastolla sekä wellness- että terveydenhoitomatkailupalvelut olivat näyttävästi esillä. Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin olo, että useat messuosastot elävät viime vuosituhatta. Perinteiset osastot esitteitä notkuvine pöytineen saavat kävijän helposti laahustamaan ohi osaston ilman, että hänelle jää mitään mielikuvaa, mistä alueesta tai maasta on kyse. 

Hyvinvointimatkailu on yksi Matkailun edistämiskeskuksen neljästä tuoteteemasta ulkomaanmarkkinoinnissa. Isot kuvat Suomen osastolla olivat plussaa, mutta kokonaisvaikutelma jäi kuitenkin hiukan laimeaksi. Toki luonto nousi kuvista vahvana esille - WelDestinkin tutkimustulokset osoittavat asiakkaiden arvostavan aktiviteetteja ja rentoutumista luontoympäristössä.


 

Telle Tuominen

Matkailupalveluiden lehtori
Turun ammattikorkeakoulu

 

 

 

 

MATKA 2014 -messujen antia


MATKA 2014 -messuilla 16.1. Suomen, Viron ja Islannin matkailusta vastaavat ministerit keskustelivat matkailun merkityksestä ja tulevaisuudennäkymistä omissa maissaan. Kaikki ministerit näkivät matkailun kasvavana elinkeinosektorina. He korostivat tarvetta viestittää maidensa ulkomaanmarkkinoinnissa, että kaikki maat tarjoavat niin moninaisen kirjon kokemuksia ja eksotiikkaa, että ne ovat enemmän kuin yhden matkan arvoisia. Kaukomarkkinoiden näkökulmasta Itämeren alue sekä Pohjola tarvitsisivat ministerien mielestä brändin kirkastamista.

Sekä Islannin että Suomen matkailu nojaa vahvasti luontoon, vuodenaikoihin ja aktiviteetteihin luonnossa. Maiden ministerit näkivät tuotekehitystarpeen  myös "plan B"-tuotteissa, ts. tuotteissa, jotka yllättävät asiakkaat positiivisesti, jos ilmojen herra estää alunperin suunnitellun ulkoilma-aktiviteetin toteuttamisen. Tällainen tuotetarjonta auttaisi myös sesongin pidentämisessä.

Ministereitä oli pyydetty tilaisuutta varten valitsemaan kuva, joka heidän mielestään kertoo maan matkailun tulevaisuudesta. Ministeri Jan Vapaavuoren kuvassa matkailija kulkee paljain jaloin suomalaisen metsikön sammalikossa. Vapaavuori näkee puhtauden, turvallisuuden ja hiljaisuuden Suomen valtteina, jotka houkuttelevat jatkossakin turisteja kokemaan aitoja, suomalaisia elämyksiä.

Messuilla tapaamani hyvinvointimatkailun kehittämisestä vastaava Matkailun edistämiskeskuksen tuoteasiantuntija Liisa Renfors kertoi, että hyvinvointimatkailustrategian päivitys tehdään lähikuukausien aikana. Hänen mukaansa suomalainen luonto on jatkossakin tärkeä kulmakivi hyvinvointimatkailutarjonnassamme. Ministeri Vapaavuoren "sammalkävely" kannattaisi mitä ilmeisimmin tuotteistaa. Keski-Euroopassa voi jo ostaa paljain varpain kävelyn aamukasteisella niityllä wellness-elämyksenä.

Kuvassa elinkeinoministeri Jan Vapaavuori sekä Viron ja Islannin elinkeinoministerit Juhan Parts ja Ragnheiður Elín Árnadóttir Vapaavuoren tulevaisuuskuva taustallaan.

 Telle Tuominen

Lehtori, Turun AMK







Mistä löytyy suomalainen hyvinvointimatkailukohde?

Yhä useampi on kiinnostunut vapaa-ajallaan tekemään jotain henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa edistämiseksi. Matkaillessa irtaantuminen arjen rutiineista tarjoaakin hyvän mahdollisuuden tutustua terveyttä ja hyvinvointia edistävään palvelutarjontaan. Minne siis matkata terveyttä ja hyvää oloa tankkaamaan? Matkailun edistämiskeskuksen sivusto visitfinland.com on suunnattu erityisesti ulkomaalaisille, Suomesta kiinnostuneille matkailijoille. Sivustolta ei löydy erillistä health tourism, wellbeing tai wellness -linkkiä, mutta pienellä kaivamisella Silence, please ja Wild&free -tuoteteemalinkit kuitenkin paljastavat, että Suomessa voi ainakin saunoa, hypätä avantoon tai rentoutua mökin hiljaisuudessa. Silence, please -sivuilta pääsee linkin kautta myös suomalaisten kylpylöiden sivuille. Listausta hyvinvointimatkailukohteista ei kuitenkaan tule vastaan.

WelDest-hankkeen puitteissa lähdimmekin etsimään Suomen hyvinvointimatkailukohteita laajemmin Internetistä. Matkailukohde, englanniksi tourism destination, on käsite, josta ei ole yhtä hyväksyttyä määritelmää. WelDest-hankkeessa matkailukohde päädyttiin määrittelemään kohteeksi,  jota johdetaan ja markkinoidaan kokonaisuutena ja jossa useampi toimija tuottaa matkailijoille suunnattuja palveluita kuten  majoitus- ja ruokapalveluja. Koska asiakas tänä päivänä mitä todennäköisimmin etsii Internetistä hyvinvointimatkailukohteita, päätimme kahlata läpi matkailukohteiden ja matkailun alueorganisaatioiden sivuja käyttäen yhteisesti hankkeessa määriteltyjä viittä kriteeriä:

-          matkailukohdetta markkinoidaan sen Internet-sivuilla terveys-, hyvinvointi- tai kylpylämatkailukohteena

-          matkailukohteen ympäristöstä kuvataan löytyvän luonnon resursseja, jotka mahdollistavat henkisen ja fyysisen virkistymisen

-          matkailukohteessa on peruspalvelutarjonta, ts. majoitus- ja ruokapalveluita ja kohde on ainakin jossain määrin saavutettavissa myös julkisella liikenteellä

-          matkailukohteessa on matkailukohteen kehittämisestä/markkinoimisesta vastaava organisaatio

-          matkailukohteessa on matkailijoille suunnattuja terveydenhoito- ja hyvinvointipalveluita

Internet-sivujen analyysissa löytyi vain yksi kohde, Ikaalinen, joka täytti kaikki yllä mainitut viisi kriteeriä. Neljä kriteeriä täyttyi Lahden, Naantalin, Savonlinnan seudun, Peurungan, Vierumäen ja Rokuan osalta. Näistä Lahti, Peurunka ja Vierumäki markkinoivat itseään hyvinvointimatkailukohteena, kun taas Naantalilta ei löydy varsinaista kuvausta kohteen profiilista. Savonlinnan seutua luonnehditaan järvien ja tapahtumien kautta ja Rokuan ykkösvaltiksi nostetaan Geopark. Neljä kriteeriä täyttävistä kohteistakin esimerkiksi Lahden seudulla matkailijoille suunnattu terveydenhoito- ja hyvinvointipalveluiden kirjo on Internet-sivujen perusteella kuitenkin vaatimaton.

Alueorganisaatioiden sivuja tarkasteltaessa neljä kriteeriä täyttyy Pohjois-Savon, Kainuun, Etelä-Pohjanmaan sekä Lappeenrannan ja Imatran yhteismarkkinointisivuilla. Pohjois-Savossa merkittävin keskittymä löytyy Kuopion seudulta, Kainuussa Vuokatista, Etelä-Pohjanmaalta Härmästä ja Lappajärveltä. Saimaan itärannalla tarjontaa on niin Lappeenrannassa kuin Imatrallakin.

Yhteenvetona voisi todeta, että yllä ensimmäisenä mainittu kriteeri on siinä mielessä hyvin tärkeä, että jos matkailukohdetta tai -aluetta markkinoivat tahotkaan eivät markkinointiviestinnässään luonnehdi kohdetta terveyttä ja hyvinvointia edistävänä kohteena, ei se oletettavasti juolahda matkailijallekaan mieleen. Internet-sivuja analysoidessa silmiin pisti myös huolestuttava trendi: kun kymmenen vuotta sitten kritisoitiin, että matkailukohteiden sivuilta ei löytynyt ostettavia tuotteita, vaan maalailtiin kohdetta ja sen tarjontaa pelkillä yleiskuvauksilla, on tilanne tänä päivänä päinvastainen.  Nyt matkailija törmää useimmilla suomalaisten matkailukohteiden ja alueorganisaatioiden nettisivuilla tilanteeseen, että löytyy linkkeinä majoitus, ruokailu, nähtävyydet ja muut palvelut ja siinä lähestulkoon kaikki – ei minkäänlaista kohteen profilointia.  Mihin on imagomarkkinointi unohtunut? Maailmassa on tuhansia kohteita, joissa on hotelleja, ravintoloita, nähtävyyksiä ja muita palveluita. Kyllä matkailukohteen etusivulta pitäisi jo selkeästi paistaa sanoin ja kuvin kohteen profiili, jolla se haluaa erottua kilpailijoista.
Telle Tuominen
Matkailupalvelujen lehtori, Turun ammattikorkeakoulu



AJATUKSIA ATTERGAUSTA

Kun kansainvälisen hyvinvointimatkailukohteiden kehittämishankkeen WelDestin osallistujamaita pohdittiin, oli Itävalta itsestään selvä partnerimaa. Itävallalla on pitkät kylpyläperinteet, esimerkiksi keisarillinen perhe nautti aikoinaan Bad Ischilin suola- ja mutahoidoista. Itävalta on myös edelläkävijä itse maksaville, terveystietoisille matkailijoille suunnatussa modernissa wellness-tarjonnassa. Itävaltalaisten vahvuus on laatuosaamisessa. Esimerkiksi Alpine Wellness ja Best Health Austria -kylpylät ja hotellit on auditoitu tarkoilla kriteereillä. Itävallasta löytyy myös täsmäkoulutusta hyvinvointimatkailualalle. Esimerkiksi itävaltalainen WelDest-hankkeen korkeakoulupartneri FH Joanneum tarjoaa maisteritasolle asti opintoja matkailuun liittyvien terveyspalveluiden johtamisessa.

Kokousmatka Salzkammergutin kuuluisalla matkailualueella sijaitsevaan Attergauhun sisälsi myös pikatutustumisia alueen hyvinvointimatkailuun. Hotellihuoneessa odottivat paikallisen matkailujohtajan tervehdyksenä Hildegard von Bingenin reseptin mukaan tehdyt keksit. Tämän n. 900 vuotta sitten eläneen pyhimyksen terveys- ja ravitsemusopit ovat edelleen varsin tunnettuja saksankielisellä alueella. Attergaussa sijaitsee yritys, joka tuottaa mm. Hildegardin oppien mukaisia yrtti- ja spelttituotteita.

Hotel Winzer on Attergaun johtava hotelli. Salzkammergutin alueella kun ollaan, alueelle nimen antanut suola on pääroolissa hotellin uudella suolawellness-alueella, jossa voi saunoa suolahöyrysaunassa tai kellua suola-altaassa. Paikallisuus näkyy myös energisoivien kivien ja vuorikristallien käytössä: aamun voi aloittaa juomalla vettä, johon kivet ovat ladanneet voimaa yön aikana ja päivällä voi ladata akkujaan vuorikristallisaunassa. Makoisat yöunet takaa yöpöydällä oleva sebramäntyä sisältävä pussi tai parhaimmillaan sembramännystä tehty sänky. Ylhäällä vuoristossa kasvavan sembramännyn erittämien eteeristen öljyjen yöunta parantava vaikutus on ollut pitkään tunnettu.

Hotel WInzer antaa ajateltavaa myös kylpylähotellien erilaistumisstrategioista. Hotellin pääkohderyhmä on selvästikin romanttiselle rentoutumislomalle tulevat pariskunnat. Punaiset sisustuksen värit, paikoin jopa lievästi aiheeltaan eroottiset taulut sekä lepohuoneiden pariskuntaleveyttä olevat löhöpedit kertovat tästä. Keskieurooppalaista kylpylää ei voi ajatella ilman lepotiloja. Pariskunnillekin tehdyt lepotilat sijaitsevat sauna- ja allasosastoilla vieri vieressä vain puoliksi läpinäkyvien verhojen eristäminä. On vaikea kuvitella suomalaista Mattia ja Maijaa tällaiseen leposaliin, kun samassa tilassa voi olla jopa kymmeniä muita rentoutujia. Konsepti näyttää kuitenkin toimivan ainakin saksankielisten maiden markkinoilla, sillä hotellin käyttöaste on yli 80 %. Ainakin kohderyhmä on selvästi rajattu – toisin kuin useimmissa suomalaisissa kylpylähotelleissa, joissa ”kaikkea kaikille” –ajattelu usein vielä hallitsee.
 

Telle Tuominen

Matkailupalvelujen lehtori, Turun ammattikorkeakoulu









Subscribe to: Posts (Atom)